tiistai 1. toukokuuta 2012

Kotavappua seurasi marjapensaiden operointi


"Kun hanki pois on ja paljas maa
niin suuren perheen sinne kasvattaa
leskenlehti, leskenlehti."
  
Muistan laulaneeni koulun kuorossa tällaista Lumiukko-laulua. Olen antanut leskenlehden kasvattaa perhettään meidän pihassa. Kesemmällä ne kasvattavat vielä suuret lehdet, jotka ovat ihan kelvolliset maanpeitekasvina. Kukat kukkivat ja lehdet peittävät rikkaruohot ilman että minun tarvitsee tehdä mitään.


Meillä oli perinteinen kotavappu. Perinne ei ole kovin vanha, koska alkoi vasta viime vuonna. Mutta uskon sen kyllä jatkuvan tulevinakin vuosina. Nyt meidän kotavapussa oli pieniä ja keskikokoisia juhlijoita, mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. Kotavappuun kuuluu kotavappuhattu tai -peruukki. Tässä pari näytettä tämänvuotisesta kavalkaadista.


Tänään eli vappupäivänä minä tuunailin marjapuskien parissa. Ensinnäkin minun pitää kiittää Sailaa, Saaraa ja Paulaa siitä, että annoitte minulle niin rohkaisevaa palautetta puutarha-angstiini. Se vaikutti minuun ihan oikeasti. Saila kertoi, että tarvitaan armeija pitämään yllä täydellistä pihaa ja meitä ei ole kuin M, minä sekä meillä asuva 16-vuotias kiinteistönhuoltomies. Hänen vastuullaan on nurmikon leikkuu kesäisin. Joten tämmöiseltä armeijalta ei voi odottaa täydellisiä aikaansaannoksia. Niin se vain on.



Anoppini mukaan vanhat marjapuskat pitäisi leikata muutaman vuoden välein, jotta ne eivät lakkaisi tekemästä marjoja. Meillä kotona ennen vanhaan ei kyllä kenelläkään tullut mieleenkään niitä leikata, mutta silti ne tuottivat satoa. Mutta koska anopillani on monessakin asiassa suurempaa viisautta kuin minulla, tottelen häntä. Tänään minä leikkasin kaikki pensaat. M kysyi, mistä tiedän, mitä leikkaan. Minä vastasin, että en tiedäkään mutta teen sen parhaan kykyni mukaan ja sen on riitettävä. Kerran kysyin paikalliselta puutarha-alan ihmiseltä, saako ryhmäruusuja leikata alas. Hän sanoi, että Suomi on vapaa maa, joten kyllä ruusujakin saa leikata ihan oman mielensä mukaan. Niinpä noudatan tätä oppia monissa muissakin asioissa.


Minusta on ihmeellistä, että ihan lahossakin marjapensaan varressa voi kasvaa lehtiä. Vertauskuvallisesti se kertoo minulle, että ihminenkin voi uudistua vaikka joku paikka jo lahoaakin. Ja että nuorekkaana voi aina silti pysyä. Toinen ihmetyksen aiheeni on, että oksissa on jo näin aikaisin keväällä niin voimakas tuoksu. Kun tulin sisään, M sanoi että haisen ihan viinimarjapensaalle.

Lopuksi haluan näyttää, miten iso kuorma leikatuista oksista tuli. Siinä sivussa lukijat voivat ihastella meidän isännän uutta hankintaa, traktoria, jossa on stereot ja jousitettu istuin. Lisäksi vehkeessä on paljon kaikkea sellaista hienoa, mistä minä en ymmärrä hölkäsen pölähtämää. No, ehkä ne stereot nyt olivat vähän liioittelua.