sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Fasaanit veivät meidät keskiajalle/Back to the Middle Ages by the pheasants

Meillä oli pakkasessa kaksi ystäviltä saatua fasaania. Tänä viikonloppuna päätin valmistaa niistä jotakin ja soveltuvan reseptin arvelin löytyvän Hannele Klemettilän Keskiajan keittiö -kirjasta. Kirjassa on myös mainioita, monipuolisia kuvauksia keskiajan kulttuurista. Se on kuvitettu kauniilla, värikkäillä keskiaikaisilla piirroksilla. Silmiini osui sivu, jossa kerrotaan:

Jätteet olivatkin melkoinen ongelma jo keskiajalla. Jos keittiön läheisyydessä oli joki, voitiin jätteet heittää sinne, muutoin ne oli kärrättävä erikseen tunkiolle kaupungin ulkopuolelle. Huolettomimmat taloudenpitäjät heittivät jätteensä suoraan kadulle sikojen ja kulkukoirien tongittavaksi - ja jalankulkijoiden harmiksi.

EU-direktiivit eivät silloin säädelleet jätteiden käsittelyä. Vesistöjen rehevöityminen ei taida olla sittenkään ihan uusi asia. Olen myös kuullut, että olikos se nyt Italiassa, missä  noudatetaan tänäkin päivänä tuota keskiaikaista käytäntöä...

Mutta niihin fasaaneihin. Minä löysin Klemettilän kirjasta ohjeen, jossa käytetään pyytä, mutta nyt sai fasaani kelvata pyystä. Keskiaikaihimiset muuten söivät jopa pikkulintuja ja joutseniakin.

Reseptissä käytetään mausteneilikkaa, muskottikukkaa, sahramia ja inkivääriä. Kastike tehdään kovaksi keitetyistä munan keltuaisista ja keitinliemestä.

Perunaa keskiajalla ei vielä käytetty. Se onkin vienyt suomalaiset ravinnonsaannissa hakoteille, sillä perunan ympärille rakentuva ruoka sisältää paljon tärkkelystä ja hiilihydraatteja. Niin, minä olen niitä hiilihydraattitietoisia. Siksi keskiaikaruoka sopii minulle ja teinkin lisäkkeet lantusta ja porkkanasta, vain muutama peruna eksyi sekaan.

Kokemus oli stressaava, sillä pelkäsin lintujen joko jäävän liian sitkeiksi tai sitten kuivuvan liian pitkän kypsennysajan takia. En mielestäni kuitenkaan pahasti epäonnistunut. Keskiaikaisessa reseptissä käskettiin laittamaan tarjoiluastian pohjalle paahtoleipäviipaleita ja kaatamaan liemi niiden päälle, mikä oli minusta outoa. En ole varma, ymmärsinkö ohjeet oikein. Viimeistään linnun leikkaaminen osoitti, etten ole Paul Bocusesta seuraava. Jonkinlaisia palasia sain kuitenkin aseteltua tarjoiluastiaan.

Perhe ei tyrmännyt sunnuntaipäivän tarjoilujani, vaikka meillä sen jälkeen leijailikin mystinen riistan ja inkiväärin tuoksu. Ehkä seuraavalla kerralla mehevöittäisin ruokaa pekonilla. Kokemus se oli tämäkin.

Minä toivotan myös Kaisun Säterin torpasta tervetulleeksi tänne kammariin! Kaisulla onkin torppansa kanssa melekonen savotta, mutta odotan innolla, mitä hän kesän tullen saa aikaan!

We´ve got two pheasants from our friends. They´ve been in freezer a couple of months and this weekend I decided make them. I used a cookbook of the Middle Ages, because I´m interested in that period of history: dresses, culture and also food.

The recipe I found was quite strange, but I coped even with the challenge to cut the bird. My family didn´t critisize me either. In the taste there was the typical essence of quarry.