sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Savusauna viimeisteli kesän/The smoke sauna completed the summer

Olen pudonnut kärryiltä, mitä täällä blogistaniassa tapahtuu. Minulla ei ole ollut pariin viikkoon hetkeä, jolloin olisin ehtinyt lukemaan toisten blogeja saati itse kirjoittamaan mitään. Tässä sitä taas ollaan. Terveyskin on yhä niin ja näin.

Tämä viikonloppu on poikkeus. Minä alan ymmärtää, että vaikka meillä ei enää ole mökkiä, johonkin pitää lähteä päästäkseen kauemmaksi jatkuvasta tekemättömien töiden listasta. Me saamme tänä viikonloppuna kunnian saunoa ystävien sata vuotta vanhassa savusaunassa.


Ensin me kuitenkin lähdemme metsään ja löydämme puoli korillista suppilovahveroita. Ne ovat usein niin piilossa, että niitä ei näe ennenkuin on vähällä astua päälle. Talon emäntä opettaa minulle oikeaoppisen tavan tehdä suolasieniä.

Me olemme vanhassa torpassa, jonka kamariin on pedattu meille makuupaikat. Tämähän on Ilonan kammari! Minä voisin jäädä tuohon keinutuoliin loppuvuodeksi tuijottelemaan ulos ikkunasta elämää miettien - sillä välin, kun en istu ihanan puuhellan ääressä puita polttelemassa ja pannukahvia keittelemässä. Kammarissa on sellaista kaikkea jännittävää, minkä tarinoita en ehdi yhdessä vuorokaudessa kuulemaan.





Paljon tarinoita kuitenkin kuulemme kun astumme savusaunan lämpöön. Minua puhuttelee saunan hiljaisuus, sillä tulen huminakin puuttuu. Saunan ulkopuolelta vilvottelupenkiltä kantautuvat saunaillan jutut. Esimerkiksi, että emännän anoppi on nuoremmalla iällään tehnyt kuhnekylpyjä saunan takana olevaan paljuun. Hänellä oli niihin oma reseptinsä, jonka mukaan hän keräsi kasveja ja liotti niitä tulikuumassa kylpyvedessä. Kylvyllä oli rentoututtava vaikutus. Mystisintä oli, että anoppi asetti kätensä kylpijän päälle ja lausui loitsuja. Näen itseni sieluni silmin sen kylvettäjän asiakkaana tässä hämärtyvässä syysillassa.




Saunaan nöyrrytään astumaan sisään, sillä matalaan ovenkarmiin lyö päänsä liian ylväästi asteleva. Matalaan oveen on savusaunassa tekninen selitys, mutta minä haluan ajatella, että täällä kukaan ei ole kukkona tunkiolla. Tittelit ja maallinen omaisuus jäävät saunan oven ulkopuolelle. Täällä saunoivat ikiaikaiset sukupolvet ennen meitä ja toivottavasti meidän jälkeemmekin.

Sitten me istumme iltaa tuvassa, jossa tavarat ja astiat kertovat muistojansa. Miehet puntaroivat maailmaa toisiaan vastapäätä  viskilasien äärellä, kunnes sauna kutsuu heitä jälkilöylyihin.
Täällä on kaikki, mitä ihminen tarvitsee.






This weekend we visited our friends´summer cottage. There´s a smoke sauna. It is the old model of the sauna. There wasn'n any pipe and when heating the sauna all the smoke got inside. That's the way our forefathers used the sauna. The heating process takes the hole day. Nowadays some people still have smoke saunas. It's meaning is mostly the mystical feeling. Inside the sauna is absolutely silent, because there's no fire any more. The walls are sooty and there's an odour of the smoke. The experience is truly comprehensive and very relaxing. We had a cozy and nice weekend with the friends.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Tynnyrisaunatunnelmaa syksyisessä hiljaisuudessa/Feeling of the outside sauna in the silence of the autumn


Olemme saunoneet koko kesän tynnyrisaunassa. Se on lämmennyt lähes joka päivä. Ensi kesänä toivon mukaan alkaa uusi rantasaunaprojekti. Siitä huolimatta tynnyrissä on oma tunnelmansa. Varsinkin syksyllä hämärässä, kun järven vesi on jo kylmää saunominen on erityisen rentouttavaa. Käymme saunassa monesti niin myöhään, että jäät ovat jo järvessä. Yhtenä vuonna jaksoimme hakata avantoa uuteenvuoteen asti.


Meidän tynnyri on jo aika paljon elämää nähnyt ja maalitkin siitä ovat jo kuluneet. Kaikkin on kovin yksinkertaista. Saunomisen tunnelmaa sävyttävät myrskylyhdyt ja niiden tuoksu. Hiljaisuuden rikkoo jokunen linnun ääni ja kalojen pulahteltu.


Hyräilen Tove Janssonin tekstiin perustuvaa Höstvisaa.

http://www.youtube.com/watch?v=R6_EcaDOG18

Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan...


This is our little sauna by the lake. We go there till the late autumn and we also swim in the ice-cold water.  Usually when the lake freeze up, we keep up the hole in the ice. In the middle of the winter the width of the ice will get down to the bottom of the lake because the water´s so low.

There´s a special feeling when going to outside sauna in the autumn. The song in the link is based on the text of Tove Jansson, Finnish-Swede author. It tells about the darkness and the cooling weather of the autumn and miss of love.