sunnuntai 28. elokuuta 2011

Onko nyt se kesän viimeinen päivä?/ Is this the last day of the summer?



Vielä tänään saattoi juoda aamukahvia terassilla. Eilen saunoimme ja uimme tynnyrisaunalla. Meilläkin oli pienet venetsialaiset, vaikka sisämaassa asummekin. Vesi oli aivan lämmintä. Onkohan nyt se kesän viimeinen päivä.


Väsynyt puu on etuajassa lehtien kellastuttamisessa. Nuoret koivut vielä antavat lehtensä vihertää kesän viimeisissä tuulahduksissa. Väsyneellä puulla prosessiin menee kaiketi enemmän aikaa. Sen pitää ruveta suunnittelemaan lehtien pudotusta jo paljon ennen muita.


Minulla tulee puusta mieleen Herra Huu, joka huolestui lehtien putoamisesta ja luuli puuta sairaaksi. Hän laastaroi huolellisesti joka ikisen lehden paikalleen. Valitettavasti hän ei onnistunut muuttamaan luonnon kiertokulkua.



Minä muistin taas, että pitäisi kuunnella enemmän, mitä Buddhalla on minulle sanottavaa. Välillä en kuule sitä lainkaan. Tänään se muistuttaa, että remonttihommiin voi ryhtyä tai olla ryhtymättä. Luen kirjasta tarinan miehestä, joka teki kaikki valinnat elämässään noppaa heittämällä. Niinkin voi elää.

Viime viikonloppuiset liljat jatkavat vielä hetken kukoistustaan, vaikka terälehtiä onkin jo tipahdellut.



Yesterday we went to sauna by the lake and this morning we ate breakfast outside. Summer´s soon over and the old birch has already begun dropping the leaves. I´m trying to hear Buddha, what´s the best way to spend this unique day.

perjantai 26. elokuuta 2011

Ei taida olla nyt kaikki kammarit lämpöisinä


Tällä viikolla elämä muistutti minua rajallisuudestaan. Kroppa alkoi reistata ja jouduin yllättäen ensiapuun. Oli pakko myöntää lääkärille, että stressillä on osuutta asiaan. Se lukee nyt sairaalankin kirjoissa ja kansissa. Minulla ei ole kaikki kammarit lämpöisinä.

Sain uuden ajatuksen. Jos henki lähtee, niin eihän näillä asioilla, joista stressaan, ole sitten enää mitään merkitystä. Ja mitä enemmän hermoilen, sitä todennäköisemmin tulee uusi sairaalareissu. Buddhalaista tyyneyttä kysytään taas minulta. Elämä opettaa jos ei muuta niin hiljaa kävelemään.


Mieleen tulee taas jo vuosia sitten lukemani Kai Niemisen runo "Lähtö". Tässä pätkä siitä.

Sen jälkeen kun on tehnyt mitä tehdä pitää,
levoton mieli aina miettimässä mitä voisi tehdä.
Ei koskaan mitä tekemättä olisi parempi.
Työ on työtä, ruoka ruokaa:
   keisari pitäköön rahansa alun alkaen.

Teoksessa Marttila, S., Virkkunen, J. & Polkunen, M. 1988 (toim.)
Tämän runon haluaisin kuulla. Helsinki: Tammi.

maanantai 22. elokuuta 2011

Rupeaako täältä kammarista lämpö karkaamaan

Viime viikonlopun kekkereiden jälkimainingeissa kammariin ei kuulu kurjuutta kummempaa. Flunssakin tuli elokuisten pihajuhlien jälkeen. Mukavaa silti oli, kiitos kaikille paikalla olleille!

Työ vie minua taas kuin litran mittaa. Asiat ovat samaan aikaan hyvin ja huonosti. Elämän ikuinen ambivalenssi. Tuntuu näännyttävältä katsoa totuutta silmiin ja myöntää, että vuorokauden tunnit eivät riitä millään kaikkeen.

Olen saanut uusia lukijoita, tervetuloa Sini ja Maiju! Huomaan, että toiset bloggaajat pitävät loma-aikanaan bloggaamisestaankin lomaa, mutta minä taas jaksoin lomalla bloggailla paremmin kuin juuri nyt. Tällä hetkellä minulla on pieni ideatyhjiö. Vai alkaako täältä kammarista syksyn tullen lämpö karkaamaan? Kaikki on mahdollista... Tämä maanantai, jossa jo on haikeasti aistittavissa syksyinen koleus, on kuin tuo hämähäkki, yhtaikaa hauska ja puistattava.

perjantai 12. elokuuta 2011

Tavaratarina: Uusi sohva



Päätin ostaa ruotsalaisesta sisustuskaupasta tällä kertaa sohvan. Olin katsonut sen netistä valmiiksi ja arvioinut, että se on meille optimaalinen. Edullinen, vuodemekanismilla ja pestävillä päällisillä. Lakun harrastus nimittäin silloin tällöin on pissata sohvalle. Tästä syystä en alkanut sijoittamaan designsohvaan.

Menimme M:n kanssa tavarataloon. Löysimme hyllyn, jossa sohvia olisi pitänyt olla. Se oli tyhjä. Tänään oli kuulemma menneet viimeiset. Huomenna tulisi lisää. Menimme parin päivän päästä toiveikkaana samalle hyllylle. Se ammotti tyhjyyttään. Kesäpoika pyöritteli päätään, sillä hänen varastokirjanpitonsa mukaan sohvia olisi pitänyt olla. Olimme jo hiukan hermostuneita. Sinnikkäästi kuitenkin ajoimme vielä kolmannen kerran sohvanmetsästysretkelle. Osasimme jo ulkoa hyllyjen numerokoodit. Silmäyksellä löytöpisteeseen huomasin, että siellä yksi sellainen sohva ainakin on. Saavuimme hyllyn luo. Se oli tyhjä. Vain vaihtopäällisiä oli. Menimme tarkastelemaan löytöpisteen kappaletta. Se oli likaantunut, mutta lika ei haitannut, koska aikomuksemme olikin ostaa irtopäällinen. Sohvan hintaa oli pudotettu muutama kymppi. Kävimme raivokkaasti sohvan kimppuun. Loimme julmia katseita muihin asiakkaisiin, jotka vilkuilivat meidän sohvaamme uteliaana. Päästyämme pikakassasta läpi kiikutimme sohvan vaudilla autoon.

Siinä se nyt sitten on olohuoneessa ja odottaa syksyisten iltojen telkkarin tuijottelijoita. Minä en enää muistanut, mistä nappulasta olohuoneeseen tulee valot. Näinhän sen piti mennäkin, kaikilla tavaroillani täytyy olla jokin tarina.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Harrastimme rapujensyöntitraditiota/The tradition of eating crabs



Elokuuhun kuuluu olennaisena osana rapujen syöminen. Se on ollut meillä tapana niin kauan kuin muistan. Yleensä meillä on vieraita rapukekkereitä viettämässä, mutta tällä kertaa olimme kahdestaan. Emme raaskineet ostaa "oikeita" rapuja vaan tyydyimme espanjalaisiin pakasterapuihin. Ne olivat kooltaan aika isoja, mutta kovakuorisia ja mauttomia.

Tällä kertaa ei tullut unohtumatonta makuelämystä, mutta tunnelma oli oikea. Ja sehän on jo puoli elämystä. Meille rapujen syönti saattaa olla riitti, jonka kautta astumme askeleen kohti syksyä. Pimenevä ilta, kynttilät sytytetään ensimmäistä kertaa. Siinä on vähän haikeuttakin mukana.


A Finnish habit is to eat crabs in August. It originates from the catching time of the crab. Yesterday we ate crabs with my husband. We didn´t catch them but we bought Spanish frozen crabs. Their taste was not special. The feeling was more important. Finnish crabs, that are sold alive, are much more better. Unfortunately they are extremely expensive.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Olen toivoton vanhojen lehtien hamstraaja

Mökki sai onnellisesti uuden emännän ja minä sain kotini täyteen mökin irtaimistoa. Omistimme mökin noin kymmenen vuotta ja kummasti kerkesimme haalia sinne monenlaista tavaraa. Nyt meillä on muun muassa olohuoneessa kasa sisustuslehtiä, joista vanhimmat ovat kuluvan vuosituhannen alusta. Tai ehkä vielä muinaisemmalta ajalta.


Minulla on ongelma. En voi heittää niitä pois. Muiden ihmisten on vaikea ymmärtää tätä lehtienhamstraamistani. Jos laittaisin vaikka tämän yhden lehden paperinkeräykseen, sillä ei ole minulle suurta keräilyarvoa... ei, mutta tässä Glorian sisustuslehdessä on aivan ihana huvila. Miltäs vuodelta tämä lehti onkaan. 1992. Poikani ei ollut silloin vielä edes syntynyt ja minäkin olin ihan nuori. Mutta ei tästä voi luopua, tässä on niin ihanat kuvat.

  
Huvila, joka on sisustettu antiikkihuonekaluilla ja aivan samalla Porvoon sinisellä, jolla maalasin yhden vanhan patakaapin. Tämän lehden ilmestyessä maalaisromantiikka ei ollut vielä niissä mittakaavoissa kuin nykyään. Kuvista puuttuvat liioittelu sekä purkit, joiden kyljessä lukee jotakin englanniksi.


Tuokin astiahylly on yksinkertaisuudessaan niin kaunis ja selkeä. Kaikki oikeita esineitä, ei ihanasta butiikista ostettua kitchiä. Tavarat ovat jonkun ihmisen, ehkä isovanhemman peruja. Ne ovat oikeaa käyttötavaraa.



Eikä tämäkään lehti vuodelta 2003 ansaitse mennä vielä keräyslaatikkoon. Siinä on myös viehättävä huvila. Juuri tuollaisen haluaisin. Sievää, mutta rentoa. Vanhaa hirttä. Ilman uustuotantona Kiinassa tehtyjä koriste-esineitä.


Samassa lehdessä on helmi! Upea asuntovaunu! Olisittepa juhannuksen aikoihin kuulleet, millainen vääntö minulla ja M:llä oli siitä, voinko ostaa oman matkailuvaunun. M lateli minulle faktoja, miten en pärjäisi vaunun kanssa, sillä hän tulisi irtisanoutumaan hankkeesta. Jonkun pitäisi kuljettaa se paikalleen (olettaen, että se seisoo samassa paikassa suurimman osan vuodesta tai ehkä jopa läpi vuoden). Jonkun täytyisi tasoittaa sille sopiva alue, johon jonkun tulisi ajaa vähän soraakin.

Kyllä siihenkin hommaan siis olisi mies taas tarvittu ja koska en saanut M:ää sitoutumaan suunnitelmiini, minun oli pakko luopua niistä. Mutta jos olisin saanut sen asuntovaunun, se olisi ollut juuri tällainen...

Vanhat lehdet kuljettavat minua uusiin haaveisiin ja tarinoihin. Valitettavasti en vieläkään tiedä, mitä tekisin kasalle. Voisin leikata parhaat jutut niistä ja heittää loput menemään. Mutta millä ajalla sen tekisin? On ehkä viisainta raivata niille edelleen jostakin kaapista vähän tilaa.

maanantai 1. elokuuta 2011

Kyllä se vielä joku päivä valmistuu/I´m sure it will be finished some day

Joku, joka on lukenut keväisiä tarinoitani, on ehkä jo miettinyt, mitä meidän kylpyhuoneremontillemme on tapahtunut. Niillä, jotka muistavat minun lähteneen remonttihommiin kuin soitellen sotaan, on jo mielessä varmaan käynyt, että näinköhän siellä Ilonan kylpyhuoneessa on tapahtunut oikeasti yhtään mitään.

Eivätkä ne kovin väärässä olekaan. Hiljaista on ollut kuin huopatossutehtaalla. Paitsi silloin kun M käynnistää nurkassa viikkoja lojuneen paineilmakompressorin ja alkaa naulata paneeleita seiniin. Eräskin vieras on ihmetellyt, että vieläkö se remontti teillä on kesken.

Mutta: tadaa! Tervetuloa M:n ja Ilonan pesulaosastolle! Avoinna 24 h päivässä, ilmainen kuljetus! Täällä pestään niin vaatteet kuin ihmisetkin! Pahoittelut, että kaikki on vielä vähän huiskin haiskin, mutta pitäkää niissä kohdissa silmät kiinni!




No niin, silmät voi nyt avata! Tämä nurkka kestää jo katseita. Korkeaan kaappiin, jonka saimme lahjoituksena äidiltäni, teki puuseppä paneelioven. Hän rakenteli meille myös samantyylisen komuuttimaisen allaskaapin. Minä maalasin kaapit valkoisiksi. Älkää kertoko puusepälle, että otin vahingossa maalia väärästä purkista. Maalattuani osan alakaapista tulin katsoneeksi purkin kylkeen. Siinä luki: saunasuoja.

Hylly löytyi kirppikseltä ja sattumalta siitä kuuluisasta ruotsalaisesta sisustustavaratalosta bongasin samaa tyyliä olevat lattiaritilät. Paneeliseinän yläosaan tulee ikkunat. Koska meillä oli ideana kierrättää kaikki mahdollinen, emme uusineet seinälaattoja, vaan ainoastaan pesimme ne huolella. Vanhat seinäkaakelit menevät täydestä entisten mehiläiskennojen päälle vedettyjen harmaiden lattialaattojen parina.






Ja olihan tänne pakko saada keskiaikaromantiikkaakin! M:n mielestä tämä oven lukko on lievästi sanottuna yliampuva, mutta minä olen sitä mieltä, ettei aina tarvitse olla niin tosikko.

Sauna ei vielä kestä päivänvaloa, sillä olemme saunoneet koko kesän tynnyrissä - sisäsaunan toimiessa remonttitarvikkeiden säilytyspaikkana. Mutta ehkä vielä jonakin päivänä täällä on kaikki valmista...

Welcome to the laundry, open 24 hours a day, free delivery! Here will be cleaned both the clothes and the people! This is our bathroom after the renovation, or in fact a part of it. The rest is still upside down... perhaps one day everything will be ready!