sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sielun metsä

Minua puhuttelevat nämä Aulikki Oksasen laulun sanat Loirin uudelta levyltä Skarabee.

Villit sanoivat

villit sanoivat: tätä metsää älä koskaan myy
anna kuolla sen, mikä hiljaa rämettyy
ja palaa sen, mikä syttyy itsestään
mutta sielusi sisintä korpea
älä luovuta kellekään

sillä ilman metsää olet autio
sateesta harmaa hakkuuaukio
et löydä unta, taikaa, vaistoja
vain kaavoja ja muotopuistoja

ja tahdot takaisin sen, mikä soi
sen, mikä häikäisee ja kipunoi
ne sielussa syttyvät unikot
joissa aurinko leimahtaa
ja sokeitten aikojen lepakot
jotka osaavat suunnistaa

villit sanoivat: säästä meidät vaikket näkisi
sitä silmua, joka tahtoo latvaksi
tai alkua joka syntyy lopussa
joukse vapaana, omilla jaloilla
näillä metsän poluilla

lauantai 30. lokakuuta 2010

Heinäseivästaidetta


Vanhalta maatilalta löytyy entisaikojen romua, nykyajan aarteita kuten heinäseipäitä. Niistä saa esimerkiksi mukavannäköiset lyhtytelineet tien varteen. Lisäksi rakentelin vuosia sitten tekemästäni, vähän hörsähtäneestä pajupallosta koristeen.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pentikin lumoissa

Lainasin kirjan Pentik - koti. Kirjan esipuheessa sanotaan: "Pentik kuvaa sisustustyyliään moderniksi maalaisromanttiseksi tyyliksi, jossa skandinaavien selkeys yhdistyy klassisen tyylin rentouteen." Tunnistan tässä lauseessa itseäni, eikä kyse ole skandinaavisesta modernismista vaan selkeydestä.

Nyt huomaan, että olen äskettäin julistanut tämän blogin mainoksista vapaaksi. Mutta jos mainostaja on julkaissut sisustuskirjan, se kelpuutetaan... Skannasin joitakin kuvia, jotka miellyttivät. Palanen unelmien taloa.

Lähde: Jokela, A., Hemminki, K. & Harjama, A.(2007) Pentik.  Koti/At Home. Keuruu: Otava.




tiistai 26. lokakuuta 2010

No johan on markkinat!

Olen aika uusi bloggaaja enkä selvillä kaikista blogintekemisen koukeroista. Olen kuullut että ruotsalaiset nuoret tytöt tienaavat blogeillansa julkaisemalla muotijuttuja ja mainoksia.

No, myöhäinen lintu kun olen, satuin lukemaan vasta tänään Aamulehden sunnuntain asialiitettä, jossa oli juttu blogeilla tienaamisesta. Siinä kerrotaan, että niin muodista ja vaatteista kirjoittamalla kuin millä tahansa muullakin ihmisiä kiinnostavalla asialla saa kerättyä blogiinsa niin paljon yleisöä, että markkinavoimat suoltavat pankkitilille joka kuukausi 100-400 euroa. Bloginperustamisen kultaisia sääntöjä:
1. Kehitä hyvä idea
2. Älä käytä ilmaisblogipalveluiden alustoja
3. Mieti avainsanoja, jolla hakukoneet löytävät blogisi
4. Kirjoita asioita, jotka kiinnostavat kohderyhmääsi
5. Verkostoidu kaupallisten toimijoiden kanssa, jotta he maksaisivat, kun mainostat blogissasi
6. Menestyvän blogin kasaaminen vaatii paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja asiantuntemusta blogattavasta aiheesta. Loppukaneettina sanotaan, että mainokset saattavat kyllä ärsyttää lukijoita.

Olen näköjään aivan pihalla näistä menestyvän bloggaajan nikseistä. Tavoitteeni blogin pitämisessä ovat täysin päinvastaiset:
1. Minulla ei ole ideoita, ainakaan hyviä. Kerrankin saa kirjoittaa mitä huvittaa.
2. Alustoista en kyllä menisi mitään maksamaan, ei tämä sen väärti ole.
3. Ei haittaa vaikka hakukoneet eivät löydä minua, luultavasti blogiani ei löydä monikaan ellen kerro sen osoitetta.
4. Ja minähän kirjoitan omassa blogissani mitä haluan, se on lukijan ongelma, jos ei kiinnosta.
5. Julistan tämän blogin mainoksista vapaaksi!
6. Minulla ei ole aikaa, käsivällisyyttä eikä asiantuntemusta sillä tiedän paljosta vähän mutta vähästä en paljoakaan.

Näin oli näreet tänään. Menen takaisin syömään pakkasesta iltapalanälässä kaivelemaani lohipiirakkaa, viimeistä konkreettista muistoa kesän keskiaikajuhlista. Tässä kuva turnajaisista.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Mökki talviunille

Luultavasti vuoden viimeinen viikonloppu mökillä. Laitoimme paikat kuntoon talven tuloa varten. Lauantaina meni muutama tunti lämmittäessä. Tänään kun olimme lähdössä, se oli jo mukavan lämmin. Haikeus tuli! Aivan kuin mökillä olisi sielu. Miltä siitä tuntuu kun ihmiset ensin tulevat ja tuovat mukavan kotoisan lämmön mukanaan, sitten lähtevät ja jättävät sen taas yksin kylmilleen? Mies sanoo, että se menee talviunille. Ehkä se vain hyväksyy asian tyynesti.

Suppilovahveroita löytyi vielä vähäsen. Ei kovin hyvä vuosi niiden kannalta. Mustia torvisieniä kasvaa yhdessä ainoassa paikassa: jos sellaisen paikan löytää, kannattaa se painaa mieleensä.

torstai 21. lokakuuta 2010

Sisustaminen...

...on ollut intohimoni jo teini-ikäisestä. Muutin huoneeni järjestystä aina sunnuntaisin, kaivelin maatilan aittojen kätköistä kaikenlaista roinaa josta rakentelin milloin mitäkin. Ratkaisut olivat välillä onnistuneita, välillä melko absurdeja.

Oma koti on minulle edelleenkin tärkeä, erityisesti se mitä se sisältää. Se ei saisi sisältää kasoja, ei likaa, ei pyykkiä, ei levottomuutta, ei pölyä... Mutta kotini sisältää tuota kaikkea. Sen lisäksi olen edelleen haalinut vanhaa kamaa siinä määrin, ettei kotiini oikeastaan mahdu uusia huonekaluja, mitä nyt jokunen Ikeasta ostettu sivupöytä tai hylly.

Sisustamiseen liittyy minulla arvoja: kestävä kehitys, perinteet, luonnonläheisyys... siksi trendien tai sisustusoppaiden sanoma on mielestäni liian markkinahenkinen. Osta osta osta, krääsää tarjolla!

Ihanin talo, jossa olen käynyt, on Kalela Ruovedellä. Siitä on lähtenyt liikkeelle haave mökistä tai talosta, jossa olisi kansallisromanttista tunnelmaa. Sitä odotellessa yritän etsiä lehtijuttuja ja kuvia, joissa olisi jotakin siihen viittaavaa. Niitä löytyy yllättävän vähän tässä ranskalaisen maalaisromantiikan hurmiossa.
Haapa on kaunis, veistoksellinen puu. Haluaisin olla kuin se. Sen runko on suora ja pitkä ja sen lehdet ja oksat ovat kauniita kaikkina vuodenaikoina. Sanotaan, että joku vapisee kuin haavanlehti. Sen voi nähdä, kun tuuli osuu syksyllä irtoamassa olevaan lehteen. Olemme ymmärtäneet vapinan merkiksi heikkoudesta mutta kun katsoo haapaa, se ei näytä heikolta vapistessaan. Vapina ihmisellä on keino purkaa itsestään stressin tai pelon tunnetta. Olemme antaneet sille liian negatiivisen merkityksen.

Olen Ilona ja tässä blogissa kerron haaveistani, harrastuksistani ja mukavista kokemuksista. Yksi haaveeni on hidastaa elämääni, jotta minulla olisi aikaa pysähtyä erilaisten asioiden äärelle. Se on vaikeaa.

Mikä sinua viimeksi puhutteli? Minua puhuttelee kynttilä syksyisen pimeänä aamuna, kun ulkona sataa tai tuulee. Tekee mieli käpertyä peiton alle. Haluaisi olla hiiri tai sammakko, joka pitää sadetta raparperin alla. Myös ihminen tarvitsee turvapaikkaa.